Esittely

Lyhyesti

Tämän alustan tarkoitus on kehittää suomalaista lastensuojelua pyrkimällä löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja sijaishuollon käyttämiselle. Analysoin sitä, että miten erilaiset järjestelmätason mekanismit, toimintakulttuurit, normit ja arviointitavat voivat lisätä tarpeetonta alttiutta sijaishuollon käyttämiselle. Pyrin myös hyödyntämään vanhoja tai luomaan uusia tulkintoja ja käsitteitä, jotta uusia mahdollisuuksia sijaishuollon käytön välttämiselle voisi löytyä.

Sijaishuollolla tarkoitan huostaanotetun, kiireellisesti sijoitetun tai lastensuojelulain (417/2007) 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen määräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.

Kirjoituksillani pyrin tuottamaan ehdotuksia ja avauksia lastensuojelua koskevista kysymyksistä poliitikoiden, lastensuojelua kehittävien henkilöiden, hallinnon esihenkilöiden, tutkijoiden ja sosiaalityöntekijöiden käyttöön. Tarkoitukseni on edistää lastensuojelua koskevaa yhteiskunnallista, poliittista ja akateemista keskustelua.

Sivustoni toimii vapaaehtoispohjalta ja on voittoa tavoittelematon sekä riippumaton. Sivustoni on lastensuojelu- ja sosiaalityömyönteinen.

Olen suorittanut sosiaalityön pääaineen yhteiskuntatieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Olen myös tehnyt filosofian pitkän sivuaineen yhdistettynä Lapin ja Oulun yliopistossa. Työskentelen tällä hetkellä lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijänä, jossa työnkuvaani kuuluu virka-aikainen päivystys, palvelutarpeen arviointi ja suunnitelmallinen asiakastyö.

Käsite, menetelmä ja teoria

Lähtökohtani asioiden tarkastelulle on sijaishuollon tarpeen itseisarvoinen muodostuminen lapsiperhepalvelujärjestelmän omista piirteistä käsin. Tällöin sijoitustarve ei näyttäydy vain asiakkaan tilanteesta nousevana empiriana vaan myös järjestelmän omien tulkintojen, käytäntöjen ja toimintalogiikan kautta rakentuvana ilmiönä.

Kirjoitukseni yhteensovittavat tutkimusta, teoriaa, käytäntöä ja lastensuojelua koskevia puheenvuoroja. Tältä pohjalta kirjoitukset pyrkivät johtopäätöksiin, synteettisyyteen, perusteltuihin näkemyksiin ja rationalisointiin. Sijaishuollon kasvaneita määriä ja mahdollisiin tarpeettomiin sijaishuoltoratkaisuihin päätymistä lähestytään eri näkökulmista, erilaisilla analyysitavoilla ja erilaisiin tutkimustuloksiin- ja aineistoihin nojaten.

Metateoreettisesti analyysini nojautuvat yleensä Immanuel Kantin, Baruch Spinozan, Paul Feyerabendin, Thomas S. Kuhnin, Karl Popperin, G.H. von Wrightin, Evald Iljenkovin, Stephen Toulminin, Ilkka Niiniluodon, Toivo Salosen, Matti Juntusen, Juha Mannisen, Juha Varton, Eetu Virenin, Petri Ylikosken ja Jaakko Kuorikosken kehittelemille teorioille ja ajatuksille. Lisäksi ajatteluuni ovat vaikuttaneet lukuisat yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijat, lastensuojelun työntekijät sekä eri ammattikuntia edustavat yhteistyökumppanit.