Johdanto
Timo Toikon, Piia Seppälän, Siiri-Liisi Kraavin ja Laura Häkkilän artikkelissa ”Kuntatason analyysi lastensuojelun avohuollon
yhteydestä lastensuojeluilmoitusten ja
sijoitusten väliseen suhteeseen” (2021) tarkastellaan lastensuojelujärjestelmää systeeminä, jossa lastensuojeluilmoitukset, avohuolto ja kodin ulkopuoliset sijoitukset muodostavat yhtenäisen mekanismin.
En tarkastele tässä tutkimuksen tuloksia, vaan tartun kahteen siinä esiteltyyn käsitteeseen, jotka ansaitsevat tarkastelua ja lisäkehittelyä. Kyseiset käsitteet ovat sijoituspaine ja sijoituspaineen puskurointi. Sijoituspaine kuvaa lastensuojeluilmoitusten vaikutusta kodin ulkopuolisten sijoitusten määrään. Sijoituspaineen puskurointi kuvaa avohuollon roolia lastensuojeluilmoitusten tuottaman sijoituspaineen puskuroinnissa.
Kyseiset kaksi käsitettä tarjoavat tavan tarkastella sijoitustarpeen järjestelmäperäistä muodostumista. Sen mukaan jollakin organisaatiolla X voi olla omaan toimintaansa liittyvä kannustin, jonka seurauksena sijoituspainetta voi syntyä. Sijoituspainetta tuotetaan järjestelmäperäisistä syistä käsin, jotka eivät sellaisinaan kuitenkaan vielä osoita kodin ulkopuolisen sijoituksen tarpeellisuutta.
Sijoituspaine
Tutkimusartikkelissa hahmotellaan, kuinka lastensuojelun avohuolto rakentuu suhteessa kysyntään. Kysyntää rakentavat lastensuojeluilmoitukset. Lastensuojeluilmoituksia voidaan pitää lastensuojelun kysyntää kuvaavana indikaattorina. Mitä enemmän on ilmoituksia, sitä enemmän on sijoituksia. Ilmoitusten määrän ja sijoitusten määrän välinen yhteys tekee sijoituspaineen käsitteestä mielekkään.
Sijoituspaine-käsitteen anti on siinä, että kodin ulkopuolisen sijoituksen (eritoten huostaanoton) edellytyksiä kuvaavassa kirjallisessa tarkastelussa huomio kohdistuu monesti sen oikeudelliseen muodostumiseen. Tällainen tarkastelu on rationalisoitua ja idealisoitua, eikä se sellaisenaan selitä, kuinka sijoittamisen tarve muodostuu palvelujärjestelmän käytännön toiminnassa.
Se, että järjestelmien ja yksilöiden toimintaa ohjaisi vain yksi lainsäätäjän sanelema, sinänsä vaikeasti määritelmissä oleva rationaliteetti, on käytännön maailmassa vaikea oletus. On järkevämpää olettaa, että eri organisaatioiden toimintaa ohjaavat monet erilaiset, toisinaan myös epäviralliset ja julkilausumattomat kannustimet. Sijoituspainetta ei välttämättä tavoitella, mutta se voi olla toiminnan seuraus. Yleisesti puhuen kyse on epävirallisista säännöistä ja toimintamalleista, jotka käyvät kiistaa lainsäätäjän julkilausuttujen tavoitteiden kanssa (Kyntäjä 2000; Laitinen 2002; Metteri 2004). Ongelmana on, että sijoituspaine luultavasti jää ilmiönä helposti pimentoon, ellei sitä varta vasten tutki. Tutkimusaiheena se voi olla epäkorrekti ja tulenarka.
Sijoituspaine-käsitettä voidaan kehitellä välillisesti muunlaisen tiedon varassa. Terveydenhuollossa palvelua ei välttämättä ole saatavilla (Kotala, 2019; Heino ym. 2016), jonka takia lasta voidaan vaatia ja painostaa sijoitettavaksi, sijoituksia myös ”tilataan” (Mehtonen 2025; Lastensuojelun kuntakysely 2017; ks. myös Yle 25.2.2024). Koulun suhteen tällaiseen viittavaa tutkimusta ei ole nähtävästi saatavilla. Kuitenkin lastensuojelun sosiaalityössä luultavasti vallitsee jaettu kokemus siitä, että joskus oikeanlaisen oppilastuen sijaan huonosti sujuvaa koulupäivää halutaan korjata sijaishuollon keinoin.
Toikon ym. tutkimuksessa sijoituspainetta tarkastellaan järjestelmätason tilastollisena ilmiönä. Oman kehittelyni mukaan sijoituspaine-käsitteen alaa voi laajentaa rakenteista toimijoihin: esimerkiksi yhteistyöverkostoissa ja konsultaatiopyynnöissä voi syntyä asetelma, jossa luodaan sijoituspainetta sosiaalityöntekijän suuntaan (vrt. ”blamestorming-ilmiö” Lähde 2024; Kuntakysely 2017). Omalla kohdallani se on tarkoittanut joitakin kertoja sitä, että toimintaani tyytymätön yhteistyökumppani soittaa esihenkilölleni. Sijoituspainetta ei ole siis syytä samaistaa vain lastensuojeluilmoituksiin. Se voi tarkoittaa myös odotuksia, vaatimuksia ja painostamista.
Edellä esityt seikat riittävät alustavasti tekemään ”sijoituspaineen” ymmärretyksi. Se on empiriaan pohjautuva käsite täydentämään erilaisten sijoitusmuotojen (eritoten kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton) tarpeen syntymistä koskevaa arviointia.
Sijoituspaineen puskurointi
Toikon ym. tutkimuksen keskeisin havainto oli se, että lastensuojelun avohuolto puskuroi lastensuojeluilmoitusten tuottamaa sijoituspainetta. Avohuollon rooli ei ole siis vain sijoitusten valmistelu tai välttäminen, vaan puskuroida lastensuojeluilmoitusten tuottaman kysynnän vaikutusta sijoituksiin. Sijoituspaine voisi olla myös aiheellista, jolloin lastensuojelun tehtävänä on sijoittaa lapsi tai välttää sijoitus kotiin tehtävällä muutostyöskentelyllä.
Toikon ym. tutkimus ei kerro, minkälainen käytäntö synnyttää puskurointivaikutusta. Yksi mahdollinen toimijatason puskuroinnin mekanismi voisi olla se, että sosiaalityöntekijä vaatii lapsen oikeuksien toteutumista. Lapsen ensisijainen oikeus harvemmin on joutua esimerkiksi huostaanotetuksi, vaan monesti se on kotiin jääminen saaden hänelle kuuluvaa palvelua ja tukea. Puskurointivaikutus riippunee avohuollon sosiaalityöntekijästä ja avohuollon omista toimintaperiaatteista. Jälkimmäinen tuodaan myös tutkimuksessa esille.
Sijoituspainetta puskuroiva lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä voi näyttäytyä muille hyväuskoisena, hidasälyisenä tai jopa arveluttavana. Ja jos kodin ulkopuolisen sijoituksen käyttöönoton ehdoista on syntynyt järjestelmässä eri toimijoiden välillä yhteisesti jaettu, joskin julkilausumaton, käsitys, tätä käsitystä rikkova sosiaalityöntekijä saattaa näyttäytyä häiriönä. Jos sosiaalityöntekijälle ei ole tarjolla tukea, sijoituspäätöksen tekeminen on monesti helpompaa kuin sen välttäminen. Sijoituspaine voi luoda tilanteen, jossa sijoittaminen on väärä, mutta helpommin perusteltavissa oleva päätös. Näiden syiden takia sijoituspaineen puskurointi edellyttää, että sosiaalityöntekijä saa työnantajansa ja tiiminsä tukea.
Lopuksi
Voidaan vielä lopuksi kysyä, ovatko sijoituspaine ja sijoituspaineen puskurointi neutraaleja ja asiallisia käsitteitä. Tutkimuksessa lastensuojelun sijoituksia ja asiakkuuksia ei katsota pelkästään tarpeen vaan myös muualta tulevan kysynnän kautta. Lisäksi tutkijat tuovat artikkelissa esille suuren alueellisen vaihtelevuuden ilmoituksien, asiakkuuksien ja sijoitusmäärässä. Lisäksi he huomauttavat, että ilmoituksien sisältöjen vakavuudet voivat vaihdella. Ilmoituskynnykseen voi vaikuttaa ilmoittavan organisaation resurssit, yhteisölliset tekijät sekä ilmoituksen arvioinnin tehnyt henkilö. Sijoituspaineen käsitteen avulla voidaan siis myös arvioida sitä, onko kaikki järjestelmässä ilmenevä sijoituspaine perusteltua. Ongelma on perustellun ja ei-perustellun sijoituspaineen erottaminen toisistaan.
Sijoituspaineen ja sijoituspaineen puskuroinnin käsitteillä voidaan hahmottaa kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta uudella tavalla. Sijoituspaineen käsite mahdollistaa sijoituksiin johtavien prosessien tutkimisen myös palvelujärjestelmän toiminnan seurauksena, eikä pelkästään lapsen tai perheen ominaisuuksista käsin. Puskurointi ei saa tarkoittaa sijoituksen välttämistä silloin kun se on tarpeellista, vaan sen tarkoitus on, että ulkopuolinen paine ei ratkaise sijoitusharkintaa. Sen takia tarvitaan ammatillinen käsite, jolla se tehdään näkyväksi.
Kirjallisuus
Heino, Tarja, Hyry, Sylvia, Ikäheimo, Salla, Kuronen, Mikko & Rajala, Rika 2016: Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014–2015) päätulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 3/2016.
Kotala, Tanja 2019: Moniammatillisen palveluketjuverkoston kokonaisuuden johtamiseen vaikuttavia ilmiöitä – Case OT-keskus. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma.
Kyntäjä, Timo 2000: Muurahaisia oikeussosiologian pesästä. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Forum Iuris. 169 sivua. ISBN 951-45-9228-X.
Laitinen, Ahti 2002: Oikeussosiologian perusteet. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Rikos- ja prosessioikeuden sarja A, nro 27. 220 sivua. ISBN 951-29-2180-4.
Lastensuojelun kuntakysely 2017 https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Lastensuojelun-kuntakysely-2017.pdf
Lähde, Anssi 2024: Pelkistettyä todellisuutta: Kiireellinen sijoitus ja asiakasprosessin johtaminen. Turun yliopiston julkaisuja, sarja B, Humaniora, osa 659. Turku: Turun yliopisto. Väitöskirja. 312 sivua. ISBN 978-951-29-9621-6.
Mehtonen, Heidi 2025: Ei hoidon tarvetta. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kokemana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Metteri, Anna (2004) Hyvinvointivaltion lupaukset ja kohtuuttomat tapaukset. Helsinki: Sosiaali- ja
terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry.
Toikko, Timo, Seppälä, Piia, Kraav, Siiri-Liisi & Häkkilä, Laura 2021: Kuntatason analyysi lastensuojelun avohuollon yhteydestä lastensuojeluilmoitusten ja sijoitusten väliseen suhteeseen. Yhteiskuntapolitiikka 86 (1), 75–82.
Yle 25.2.2024: Kalle, 10, joutui pakkohoitoon ja erotettiin koulusta – lastensuojelun piti auttaa, mutta kävikin päinvastoin